Pohjois-Karjalassa Lieksanjoella on testattu kahden vuoden ajan Suomen ensimmäistä vaelluskalojen kiinteää kiinniottolaitetta. Ylemmän vesivoimalan yhteyteen rakennetulla pyyntiratkaisulla pyritään auttamaan järvilohen ja järvitaimenen vaelluspoikasten matkaa joesta Pieliseen.
Vaelluspoikasten kiinniottolaite on esimerkki ratkaisusta, jossa yhteensovitetaan energiantuotantoa ja pyrkimyksiä palauttaa uhanalaisia vaelluskalakantoja niiden alkuperäisiin lisääntymisjokiin. Laitteen avulla järvilohen ja järvitaimenen vaelluspoikaset eli smoltit otetaan hallitusti kiinni ja kuljetetaan Pankakosken voimalaitokselta Pieliseen.
Laitteen käyttöönottovuonna 2021 tulokset jäivät vielä vaatimattomiksi, ja pyydykseen ohjautui vain muutamia vaelluspoikasia. Pyyntikaudelle 2022 laitteeseen tehtiin merkittäviä teknisiä parannuksia.
Tänä vuonna toukokuun puolivälistä juhannukseen kestänyt pyynti tuotti 106 järvilohen ja 21 järvitaimenen vaelluspoikasta. Näistä 58 prosenttia oli merkittyjä, pääosin edellisenä vuonna yläjuoksun koskireiteille 1-vuotiaana istuttuja kaloja. Vuoden 2022 keväänä istutetuista lähes 1 500 kaksivuotiaasta järvilohesta saatiin havaintoja vain yhdeksästä kalasta, ja niistäkin vain kolme päätyi pyydykseen.
– Pyyntitulos on edelliseen vuoteen verrattuna rohkaiseva, mutta siinä on edelleen merkittävästi parantamisen varaa. Suurin osa alasvaeltavista smolteista ohjautuu todennäköisesti voimalan turbiineihin ja jatkaa matkaansa niiden pyörityksestä selvittyään, tai läpäisee padon ohijuoksutuksen aikaan tulvaluukun kautta. Smolttien ohjausta kiinniottolaitteeseen on edelleen kehitettävä ja merkittyjen kalojen koeistutuksia jatkettava, toteaa erikoistutkija Matti Janhunen Luonnonvarakeskuksesta.
Monipuolinen virikekasvatus voi parantaa istutuspoikasten vaellukselle lähtöä
Kalojen havainnointiin käytettiin kiinniottolaitteen lisäksi kahta Pankakosken voimalan yläpuolelle asennettua seuranta-antennia, jotka tunnistavat kaloille laitetut yksilölliset PIT-merkit. Yksivuotiaana istutetuista, PIT-siruilla merkityistä järvilohista eniten havaintoja (41 %) tehtiin kaloista, jotka on kasvatettu monipuolisessa virikekasvatuksessa (suojarakenteita sekä veden virtaussuunnan, -nopeuden ja -syvyyden muutoksia). Pelkästään suojarakenteita käsittävästä kasvatuksesta istutettujen poikasten havaintomäärät eivät juurikaan eronneet standardikasvatetuista poikasista.
Myös kahden, noin viiden kilometrin mittaisen matkan päässä toisistaan olevan istutuspaikan välillä havaittiin selvä ero: alempana sijaitsevalle koskelle istutettujen järvilohenpoikasten osuus Pankakosken kiinniottolaitteella oli 2/3. Eroa voi selittää smolttien kohtaamat petotappiot istutusalueiden välillä olevan jokimatkan aikana. Kaikkiaan havaintojen määrä on kuitenkin vielä melko pieni, vain 61 kalaa, joten tässä vaiheessa erot ovat lähinnä suuntaa antavia.
– Tähän mennessä yläjuoksun koskialueille istutetuista järvilohenpoikasista voi kertyä lisää aineistoa seuraavana vuonna, sillä osa kaloista lähtee vaellukselle todennäköisesti vasta 3-vuotiaina, Janhunen taustoittaa.
Tarkempaa tietoa smolttien liikkeistä ja selviämisestä voimalapatojen ohitse on saatu myös 52 radiolähettimellä varustetusta järvilohismoltista, jotka vapautettiin Pankakosken voimalaitoksen yläpuolelle. Alustavan arvion perusteella peräti 96 prosenttia smolteista jatkoi matkaansa Pankakoskelta alaspäin voimalan turbiiniaukkojen kautta. Alemmalle Lieksankosken voimalaitokselle saakka selvisi puolestaan 50 prosenttia lähettimellä varustetuista smolteista.
Vielä toistaiseksi niin järvilohen kuin Vuoksen vesistön vaeltavien taimenkantojenkin säilyminen ovat riippuvaisia emokalaviljelystä ja istukaspoikasten tuotannosta.
– Toiveena on, että kiinteä ja pitkään käytettävä kiinniottolaite auttaisi osaltaan saavuttamaan tavoitteen, jossa merkittävä osa Lieksanjoen kannanhoidollisista istutuksista tehtäisiin yläjuoksun koskialueille 1-vuotiailla jokipoikasilla. Tuolloin kalat pääsisivät aiemmin osaksi luonnonkiertoa ja leimautuisivat jokeen hyvin. Täydellisen elinkierron elvyttäminen on kuitenkin aikaa vievä ja monitahoinen tehtävä, Janhunen kertoo.
Yläjuoksulle vapautettavien järvilohenpoikasten merkitseminen esimerkiksi PIT-sirulla tai eväleikkauksin on jatkossakin tärkeää, jotta ne voidaan erottaa kiinniottolaitteella luonnonkudusta syntyneistä jälkeläisistä.
Luke osallistuu järvilohi- ja -taimensmolttien kiinniottolaitteen toimintaan liittyvään seurantaan vesivoimayhtiöiden ja MMM:n rahoittaman Sateenvarjo III -hankkeen ja vaelluskalakantojen elvyttämisohjelma NOUSUn kautta. Yksivuotiaiden järvilohenpoikasten koeistutukset on toteutettu osana Luken strategista ViableSalmon-hanketta. Radiolähettimillä merkittävien lohien seurannasta päävastuun on kantanut Kala- ja vesitutkimus Oy.
