Kalojen elohopeapitoisuus vaihtelee vuodenajan mukaan

Kalaa sisältävällä ravinnolla on useita terveysvaikutuksia, mutta samalla se on myös ihmiselle merkittävin myrkyllisen elohopean lähde. Suomalaisessa humuspitoisessa järvessä tehdyn vuodenaikaistutkimuksen mukaan kalojen elohopeapitoisuus on korkeimmillaan talvella kutuajan läheisyydessä ja alimmillaan kasvukauden päättyessä syksyllä.

Kalojen elohopeapitoisuus on korkeimmillaan talvella kutuajan läheisyydessä ja alimmillaan kasvukauden päättyessä syksyllä. Kuva: Kimmo Kahilainen.

Suomalaisille järville ovat tyypillisiä merkittävät vuodenaikaisvaihtelut, jolloin kesällä vesi on lämmintä ja jääpeitteisenä talvena kylmää.

– Kalojen kasvukausi on kesällä, jota seuraa laihtuminen talvella ja sitä seuraavana kutuaikana keväällä, kuvailee tutkimusryhmän johtaja, professori Kimmo Kahilainen Helsingin yliopiston Lammin biologiselta asemalta.

Kylmempinä kuukausina kaloille on tarjolla vähemmän ravintoa ja myös niiden aineenvaihdunta hidastuu.

Kalojen elohopeapitoisuus voi olla 30 – 40 prosenttia suurempi talvella ja keväällä kuin kasvukauden päättyessä loppukesällä ja syksyllä. Erot olivat suurimmallaan petokaloilla, kuten kalastukselle merkittävillä lajeilla kuhalla ja ahvenella, jotka molemmat ovat myös tärkeitä ruokakaloja. Vaikka havaitut elohopeapitoisuuden erot olivat selviä, mikään tutkimuksessa mitatuista pitoisuuksista ei ylittänyt kalan syönnille asetettua rajaa. EU:ssa raja-arvot elohopean saannille ovat useimmissa kalalajeissa 0,5 mg/kg.

Talvi on erittäin tärkeä luonnon kiertokulkuun vaikuttava tekijä, mutta sitä, miten ja missä määrin nämä kylmemmät kuukaudet vaikuttavat järvien ekosysteemeihin, ei tunneta hyvin. Kenttätutkimuksia tehdään vain vähän talvisin verrattuna lämpimämpiin kuukausiin, sillä tutkimus talvella on vaativaa, edellyttää fyysisesti intensiivistä ja pitkää työskentelyä pakkasessa ja heikossa valaistuksessa.

– Tekemiemme ahven- ja kuhahavaintojen perusteella luonnonkalojen elohopeaseurantaa tulisi kuitenkin tehdä myös talvella, jolloin pitoisuudet ovat korkeampia. Myös ihmisravinnon ja kalastuksensäätelyn näkökulmasta kestävä ratkaisu olisi rajoittaa kalastusta kalojen kutuajan läheisyydessä, ehdottaa tutkimuksen pääkirjoittaja, väitöskirjatyöntekijä Alex Piro Helsingin yliopiston Lammin biologiselta asemalta.

Tämä Helsingin yliopiston Lammin biologisella asemalla tehty tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa kalojen elohopean kausittaisesta dynamiikasta ja edistää meneillään olevia toimia, joilla pyritään seuraamaan ja ymmärtämään tarkasti kalojen elohopeapitoisuuksia ja tukemaan tietoon perustuvaa päätöksentekoa.

Artikkeli kalojen elohopeapitoisuuden vuodenaikaisvaihtelusta on julkaistu Environmental Research tiedesarjassa