Järvilohen pelastamista seurataan ensimmäistä kertaa tulosmittareilla. Tulosmittareiden perusteella ollaan lajin häviämisen kynnyksellä, mikäli järvilohen hoitokohteissa ja säilytysviljelyssä sekä resursseissa ei tapahdu nopeita muutoksia. Kannanhoidollisten poikasten elossa säilyminen tulee kohentua Saimaalla ja Pielisellä, sillä nykyään poikasista noin 99,8 % ei selviä järvivaelluksesta takaisin.
Äärimmäisen uhanalainen järvilohi on ahdingossa, säilytysviljelyä vaivaa vesihome ja luonnossa ei ole vaellusmahdollisuuksia järvilohen luontaisille lisääntymisalueille ilman ihmisen apua. Järvilohen pelastamisessa riittää työtä vuosikymmeniksi ja siihen tarvitaan tehokkaita lisäpanostuksia. Nykyisillä resursseilla Saimaan järvilohen häviäminen on todennäköisempää kuin säilyminen. Pitkän aikavälin tavoitteena on uhanalaisuusluokituksen kohentuminen ja Saimaan järvilohen säilyttäminen Vuoksen vesistössä luonnossa lisääntyvänä lajina.
Järvilohi on yksi Saimaan ja Pielisen uhanalaisista lajeista ja luonnon monimuotoisuuden helmiä. Sen menettäminen olisi kansallinen häpeä. Järvilohella on kaksi hoitoaluetta, suurjärvemme Pielinen – Lieksanjoki kokonaisuus sekä Pielisjoki – Ala-Koitajoki – Saimaa.
ELY-keskuksen kalastusbiologi Teemu Hentinen kertoo, että molemmat hoitoalueet ovat järvilohen kannalta haasteellisia, luonnonkierto ei voi toteutua ilman ihmisen apua. – Harvoja valonpilkahduksia on havaittu, kun Lieksanjoella emokalojen ylisiirtojen ansiosta luonnonkudusta syntyneet pienpoikaset ovat selviytyneet jokivaiheesta ja vaeltaneet onnistuneesti Pieliselle. Tämä on iso askel järvilohen suojelussa, joka on ollut vuosikymmeniä pelkästään laitosviljelyn varassa, Hentinen kertoo toiveikkaana.
Järvilohen hoitoalueet
Järvilohen pelastamista seurataan ensimmäistä kertaa tulosmittareilla
Viime vuosina muun muassa järvilohen säilytysviljelyyn, elinympäristökunnostuksiin ja tutkimukseen on käytetty merkittäviä summia. Myös kalastusrajoituksia on tiukennettu. Järvilohen tilasta kertovaa seurantajärjestelmää ja mittareita ei ole ollut käytössä. Tulosmittaristo on tarpeen kokonaiskuvan luomiseksi järvilohen tilanteesta. Tulosmittareilla voidaan viestiä toimenpiteiden onnistumisesta suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Mittarit kuvaavat lajin säilyttämisen ja luonnonlisääntymisen kehittymistä.
Seurattavat mittarit ovat 1) kannanhoidollisten, rasvaevällisten istukkaiden määrä Pielisjoella ja Lieksanjoella, 2) emokalojen määrä Pielisjoella ja Lieksanjoella, 3) järvilohen käytettävissä olevat poikastuotantoalueet ja 4) keskimääräinen poikastiheys poikastuotantoalueilla. Maaliskuussa saatiin valmiiksi kaksi ensimmäistä mittaria ja kaksi muuta otetaan käyttöön kevään aikana. Lisäksi seurataan vesihomeen haittojen torjuntaan ja tutkimukseen liittyviä hankkeita. Laajapohjainen järvilohityöryhmä tekee työtä järvilohen pelastamiseksi ja edistävät tavoitteen saavuttamista.
– Tulosmittareiden perusteella ollaan lajin häviämisen kynnyksellä, mikäli järvilohen hoitokohteissa ja säilytysviljelyssä sekä resursseissa ei tapahdu nopeita muutoksia. Kannanhoidollisten poikasten elossa säilyminen tulee kohentua Saimaalla ja Pielisellä, sillä nykyään poikasista noin 99,8 % ei selviä järvivaelluksesta takaisin, kalastusbiologi Hentinen arvioi.
Mittareilla havainnollistetaan säilytysviljelyn ja syönnösvaelluksen onnistumista. Kudulle palaavien emolohien määrä ratkaisee, kuinka paljon voidaan tehdä ylisiirtoja lisääntymisalueille ja kuinka paljon säilytysviljelyyn sekä poikaskasvatukseen saadaan materiaalia. Tavoitteena on istuttaa vuosittain 100 000 järvilohen 2-vuotiasta poikasta Pielisjokeen ja 60 000 poikasta Lieksanjokeen. Järvilohen poikaset suuntaavat Pielisjoesta Saimaan suurille selkävesille kasvamaan, aina Etelä-Saimaalle ja Yövedelle saakka. Sukukypsänä ne palaavat Pielisjoelle, Kuurnan voimalaitoksen alapuolelle. Lieksanjokeen istutetut järvilohen poikaset vaeltavat suurjärveemme Pieliseen ja palaavat lyhyemmän järvivaelluksen jälkeen Lieksanjoelle.