Uistelijan turvallisuus

JORMA KOIVUNIEMI

Vesillä ollessa tärkeintä on turvallisuus ja kun siihen on panostettu voi paremmin keskittyä myös siihen toiseksi tärkeimpään eli kalastukseen. Vahinko ei tulle kello kaulassa, mutta siitä huolimatta on se mahdollista välttää tai ainakin lievittää seurauksia niin, että pahimmalta vältytään. Hengenvaaralliset tilanteet ovat aina usean yhteensattuman summa ja kun edes yksi niihin johtavista syistä poistetaan saatetaan tapahtumasta selvitä pelkällä säikähdyksellä.


Katto täynnä turvavarusteita. Äänimerkinantolaite on myös sellainen.

Perusvarustus kuntoon

Kelluntavälineet tulee mitoittaan vesistön ja vuodenajan mukaan, pelkät pelastus- ja paukkuliiviit sopivat vain kesäkeleille ja suojaisille vesille.  Kylmän veden aikana kalastettaessa kuivapuku on hyvä henkivakuutus ja kun sen vielä varustaa paukkuliivillä niin vedessä selviää suurella todennäköisyydellä avun saapumiseen asti.

Ensiapulaukku ja sen lisäksi erikseen laastaria, ettei laukkua tarvitse penkoa jokaisen pienemmän haaverin takia. Suosin itse metrilaastarista, siitä saa leikattua aina sopivan kokoisen avun haavan päälle ja se on usein tarttuvuudeltaan ja kestävyydeltään parempaa kuin yksittäin pakatut laastarit. Aurinkolasit, aurinkovoide ja lippalakki, näistä varusteista kaksi kolmesta turvaa myös silmiä koukkujen varalta.

VHF –radiopuhelin ja/tai matkapuhelin, akku mahdollisimman täynnä ja puhelin vesitiivisti pakattu jos ei ole vesitiivis jo tehtaalta tullessaan. Puhelin taskussa koko ajan mukana, varsinkin jos uistelee yksin. Hätäraketit ja soihdut pitää olla nopeasti saatavilla eikä syvimmällä laatikossa kalastusvälineiden alla, hätätilanteessa on jokainen sekunti arvokas. Yksin uistellessa soihtu tai kaksi taskuun, niiden avulla löytyy hädäntarvitsija huonommassakin kelissä. 

Varapotkuri, varatulpat ja työkalut niiden vaihtoa varten tulee löytyä jokaisesta veneestä.

2 kg:n määräajoin tarkastettu sammutin estää viranomaisia sakottamasta ja 6 kg:n sammuttimella voi jo oikeasti sammuttaa palon. Ihan pienimpiä veneitä lukuun ottamatta kannattaa tuo 6 kg:n sammutin hankkia. 

Äyskäri, ämpäri, käsipumppu ja sähköinen pilssipumppu, veneen koon mukaan ja mielellään nuo kaikki. Kahden viimemainitun säännöllinen kunnossapito ja testaus ovat välttämättömiä. Käsipumpun tiivisteet kuivuvat käytön puutteessa ja kun sitä vihdoin tarvittaisiin niin kuulostaa se lähinnä säkkipilliltä ja vettä se ei pumppaa tippaakaan. Sähköisen pilssipumpun kanssa selitys, että siitä on sulake mennyt tai jokin liitos on huono ei paljon auta kun sitä tarvittaisiin.

Airot, mela ja varaohjausmahdollisuus. Perämoottoria voi mahdollisesti ohjata kopasta kääntämälläkin kun vaijeri on poikki tai hydraulinesteet sekoittuneet perävirtaan, mutta huomattavasti helpommin se kääntyy jos siihen on valmiiksi tehtynä metallinen tanko, joka parilla ruuvilla kiinnitetään perämoottoriin ohjausvarren tilalle.

Ankkuri ja vara-ankkuri, riittävästi köyttä ja mielellään muutama metri kettinkiä ennen ankkuria, pureutuu pohjaan huomattavasti paremmin eikä köysi hankaudu rikki kiviä vasten. Lohenuistelijoille ja suurilla järvenselillä uisteleville lisävarusteeksi vielä ajoankkuri, konerikon johdosta pohjaan ankkurointi voi syvyyden vuoksi olla lähes mahdotonta ja ajoankkurilla ohjailukyvyttömän veneen käytös ja turvallisuus paranee huomattavasti aallokossa. Jos konerikko sattuu, eikä ajoankkuria ole niin sellaisen korvikkeen saa tehtyä ämpäristä.

Halpa ja hyvä turvavaruste, jota aivan liian harvoin uisteluveneissä näkee on heittoliina. Kun kaveri laidan yli kurkotellessaan on siirtynyt uimaan niin tällä välineellä saadaan hänet helpoimmin takaisin veneeseen. Heittoliinan tulee olla aina käden ulottuvilla, koska onnistunut käyttö vaatii nopeaa reagointia. Vaikka vetäiset vaihteen vapaalle heti tapahtuman jälkeen on metrejä vedessä olijaan kertynyt vähintäänkin jo kymmenkunta.

Elämää ja elektroniikkaa

Suurimmalla osalla uistelijoista löytyy veneestä kompassi ja kartat ainakin elektronisessa muodossa. Näistä entisistä apulaitteista on tullut ykköslaitteita eikä se välttämättä ole ongelma niin kauan kuin kaikki toimii. Paperikartat ja kompassi vaikka vain kädessä pidettävä malli tulee veneestä kuitenkin löytyä. Karttaplotteri on hyvä apu- ja turvallisuusväline, kunhan kipparilla muuten on kokemus ja osaaminen kohdallaan. Pelkkään karttaplotteriin luottaminen on todellista riskipeliä, matalikoita ja pinnan lähellä olevia kiviä on todellisuudessa paljon enemmän kuin niitä on karttakortille merkittynä.

Merialueilla muun laivaliikenteen seassa liikuttaessa on AIS (Automatic Idenfication System) hyvä apuväline, sen avulla voi välttää törmäyskursseja jo paljon ennen kuin tilanteesta tulee jännittävä. 

VHF –puhelimen jossa on sisäänrakennettuna vastaanottava AIS –toiminto, saa alle tuhannella eurolla. Piuhat vain kiinni niin karttaplotterin näytölle saa tietoa alueella liikkuvista suuremmista aluksista, niiden kursseista ja nopeuksista ja turvallisia uistelulinjoja on helppo hakea.

AIS kertoo tiedon isommista aluksista, mutta esim. sumun, sateen tai pimeän johdosta näkyvyyden ollessa heikko on tutka ainut laite jonka avulla voidaan saada tieto lähes kaikista muista samalla alueella liikkujista. Lohenuistelun parhaan sesongin aikana avomerelläkin saattaa kirkkaalla ilmalla näkyä kymmenkunta kanssaveneilijää, mutta kun sumu hivuttautuu paikalle ollaankin yhtäkkiä yksin. Pahimmillaan häipyy jopa plaanari näkyvistä ja yhteentörmäystä ei ehdi välttää näköetäisyyden sisällä. Yhteydenpito VHF:n avulla muihin veneisiin helpottaa hieman tilannetta ja jos samalla alueella on edes yksi tutkalla varustettu vene pystyy se auttamaan myös muita kertomalla toisiaan liian lähelle ajautuvista veneistä. 

Kaluston kunto

Kaluston säännöllinen huolto ja pienetkin rutiininomaiset tarkastukset ehkäisevät vaaratilanteita tehokkaasti. Nelitahtikoneissa öljymäärän säännöllinen tarkastus ja polttoainesuodattimeen mahdollisesti kertyneen veden poisto tulisi tehdä useita kertoja kaudessa. Pilssiin kertynee veden määrän tarkastus ja tarvittaessa tyhjennys tulisi tehdä joka kerta ennen reissuun lähtöä ja myös palatessa. Hälytyskellojen tulee soida jos pilssiin kertyy vettä ilman näkyvää syytä. Rungon halkeaminen tai läpivientien liitosten pettäminen upottaa veneen ennen pitkää. Jos pieni jatkuva vuoto sallitaan saattaa se jollain reissulla muuttua niin suureksi, että rantaan ei enää päästä. Kun lasikuituveneen pohjalle tulevat käyttötunnit täyteen on vuoto usein ensin pieni ja katastrofi iskee vasta kun sillä joudutaan kovempaan keliin, pohja pieni halkeama moninkertaistuu ja vene täyttyy hetkessä vedellä. Veneiden katsastus on yksi hyvä tapa pitää yllä turvallisuutta, mutta sekään ei poista omistajan tai käyttäjän vastuuta varusteiden tai veneen kunnosta. Oikea kunnossapito on jatkuva prosessi. 

Valmistautuminen

Sääennusteen huomioiminen ennen reissua ja reissun aikana. Reissun siirtäminen tai keskeyttäminen sään vuoksi on sitä oikeaa maalaisjärjen käyttöä. Aikataulun ja reittisuunnitelman kertominen rannalle jääville on myös suotavaa. Polttoaineen riittävyyden varmistaminen, vähintäänkin 1,5 kertaa reissuun tarvittava määrä mukaan. Puhelimissa akut täyteen varattuna. Sään huomioiva kerrospukeutuminen ja tukevat jalkineet. Kelluntavälineet heti rannassa ja oikein päälle puettuna. Kunnolliset eväät ja riittävästi alkoholitonta juotavaa. Nämä asiat kun on kunnossa ollaan jo pitkällä turvallisen veneilyn puolella.

Turvallisuusvinkkejä

Kaikille tarvikkeille veneessä tulee olla oma paikkansa, joissa ne pysyvät kiinni kovassakin aallokossa. Irtonaiset edestakaisin veneenpohjalla seilaavat kalastusvälineet ja muut tavarat ovat ensinnäkin edessä, toiseksi ne rikkoutuvat ja kolmanneksi aiheuttavat kompastumisvaaran. Ihan kaikki tavaroita ei uisteluveneessä tahdo saada sopimaan laatikoihin ja telineisiin, ylijäävät voidaan kuitenkin kiinnittää mustekaloilla ja kumiköysillä paikkoihin joissa ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa eivätkä pyöri irtonaisina jaloissa.

Takakaiteeseen tai kuskin penkin lähettyville teline, jossa puukko ja pihdit ovat heti käsillä. Kun takilankuula on pohjassa kivien välissä tai viehe rysän ankkurissa kiinni niin on muutakin tekemistä kuin alkaa etsimään niitä.

Tappokatkaisimen käyttö/kiinnittäminen kuskiin on valitettavasti enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Siirtymällä kivelle ajo, ohjauksen rikkoutuminen tai vaikka pahasti kylkeen osuva aalto saattavat heittää kuskin laidan ulkopuolelle ja veneen jatkaessa matkaa selviämisen mahdollisuus pienenee. Vielä pahempi on jos vene jää kiertämään ympyrää suurella nopeudella vedessä olijan ympärille. Siirtymäajon lisäksi tappokatkaisimen tulisi olla aina kiinni kalastajassa ainakin kun ollaan yksin liikkeellä. Vaatteet päällä ei edes uistelunopeudella liikkuvaa venettä saa uitua kiinni. Uistellessa tappokatkaisimen vakionaru on liian lyhyt. Omassa hytillisessä veneessäni olen ratkaissut asian niin, että tappokatkaisimeen on kiinnitetty ohut köysi. Köyden pituus riittää uimatasolle asti haavimista varten ja kone pysähtyy vasta jos jatkan matkaa vielä siitä eteenpäin. Köyden toisessa päässä on jousihaka joka on nopea kiinnittää vyölenkkiin. Tappokytkin on avotilassa veneen takaosassa ja irrotan köyden aina kun menen hyttiin. Jätän kuitenkin sen pään oven toiselle puolelle pöydälle, jolloin en pääse kulkemaan vahingossa köydestä ohi ulos mennessäni.

Veneissäni on vesitiivisti pakattuna mukana myös disperiiniä tai aspiriinia, ei pelkästään kivun lievitykseen vaan ensihoitona mahdollisiin sydänoireisiin. Samasta pussista löytyvät myös kyypakkaukset. Käärmeitä veneissä harvemmin luikertelee, mutta keskikesää lähestyttäessä tyynellä ilmalla parveilevat ampiaiset jostain syystä ihan ulkomerellä. Pitkästä lennosta väsyneinä keräävät voimiaan pitämällä taukoa telineissä sojottavissa vavoissa ja tärpin tullessa saattaa saada samalla ampiaisen piston. Kyypakkauksen tableteissa oleva hydrokortisoni auttaa laskemaan turvotusta. Ampiaisen pistoille allergisen tulee kuitenkin pitää mukanaan aina adrenaliinikynää, myös vesillä.

Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen on se kaikista vaarallisin asia. Pienetkin parannukset voivat estää sen pahimman tapahtumisen ja tosissaan asiaan paneutuminen parantaa kalareissujen turvallisuutta moninkertaisesti. Talven aikana on hyvä huoltaa jo olemassa olevat varusteet ja hankkia niitä lisää tarpeen mukaan, jotta tulevalla kaudella saamme kuulla haaveriuutisten sijaan tarinoita onnistuneista kalareissuista.